Viljan murskesäilöntää 1960-luvulta lähtien

Julkaistu "Lähiruokaa lehmille 2002" -lehdessä
Erkki Jylhä

Timo ja Eeva Karttusen maitotila sijaitsee Vihannin Ilveskorvessa. Heillä on jo pitkät perinteet murskesäilöviljan käytöstä nautakarjan ruokinnassa, sillä menetelmä on ollut tilalla käytössä 1960-luvulta lähtien. ”Koskaan ei ole ollut vuotta, jolloin murskeviljaa ei olisi tehty”, Timo Karttunen muistelee isännöimiään 26 viimeistä vuotta. Karttusten vilja-alasta, vajaasta 20 hehtaarista, tehdään ensin kaikki varastot murskeviljaa täyteen ja loput mitä jää, kuivataan. Kasvilajeina heillä on ollut käytössä pääasiassa ohra, kaurahan taas yksistään olisi liian kuorista. ”Ohra-kaura-seos voisi olla monipuolisempi”, Karttuset myöntävät. ”Joskus ollaan kokeiltu myös ohra-kaura-herne –seosta, mutta puintimiehet eivät oikein siitä sekoituksesta pitäneet. Rehuvehnäkin voisi olla murskeviljana kokeilemisen arvoinen; vehnästä saisi suuremmat sadot, ja se olisi niin energia- kuin valkuaisarvoltaankin parempaa.


AIKAINEN PUINTI JA HUOLELLINEN VARASTOINTI

Karttuset eivät ole investoineet omaan puimuriin, vaan työ hoidetaan rahtipuimurilla, joka ennättää paremmin puimaan murskeviljana säilöttävää viljaa aikaisemman puintiajankohdan takia. Märkinä syksyinä puinnit voidaan aloittaa heti, kunhan vain jyvät irtoavat tähkistä. Murskeviljaa tehtäessä puinti tulee aloittaa ajoissa, jotta vilja ei olisi korjattaessa liian kuivaa. Sopivan kosteana puitua viljaa ei Karttusten mielestä ole enää tarpeellista kastella vedellä sitten litistysvaiheessa. Vilja puidaan peräkärryihin ja siirretään varastolla kourakuormaimella myllyyn.

Karttuset ovat säilöneet murskeviljan hapolla (Ensimax), joka sekoitetaan murskaus- vaiheessa. Myllyn kuljetin vie litisteen suoraan varastoon. Karttusten mielestä murskesäilöviljan laatu jopa paranee, jos vilja hieman lämpenee kärryssä ennen murskausta. Murskeviljan varastona heillä on neljä (7m x 1,6m x 1,5m), puurakenteista ja filmivaneripintaista laaria. Lisäksi heillä on pieni 4 m3 laari alkusyksyn ruokintaan.

Kaiken A ja O murskeviljan onnistuneessa säilönnässä on huolellisuus varastoinnissa. Laarien laidoilla olevat muovit vedetään murskeviljan yli ja teipataan kiinni toisiinsa. Päälle vedetään vielä yksi muovikerros, jonka päälle levitetään tyhjiä suur- tai paperisäkkejä etteivät painot rikkoisi muoveja. Painotuksessa Karttusten tilalla on vuosien aikana ollut niin hiekkapusseja kuin 40 kg:n lannoitesäkkejäkin. Koska lannoitteet tulevat tilalle nykyisin suursäkeissä, ovat he käyttäneet painotuksessa betonisia, 30cm x 30cm kokoisia pihalaattoja. ”Laattojen jakokin osuu nappiin, ja ne on helppo varastoida kesän ajaksi”, Eeva lisää. ”Kun vilja on puitaessa sopivan kosteaa ja se säilötään asianmukaisiin tiloihin sekä peitetään ja painotetaan kunnolla, niin ongelmia murskeviljan säilönnässä ei pitäisi tulla,” Karttuset jatkavat.

Karttusten murskeviljavarastot ovat lämpöeristetyssä tilassa, joten litiste pysyy sulana talvellakin. Murskevilja riittää heidän tilallaan yleensä kesäkuun puoleen väliin saakka, ja joinakin vuosina sitä on syötetty heinäkuullekin asti ilman ongelmia. Väkirehuja käytetään nykyään kesällä vähemmän, sillä Karttusilla on suurin osa lehmistä syyspoikivia (56%). Siksi he ovatkin siirtyneet käyttämään kesäisin kuivaa viljaa murskeen sijasta.

LAARISTA RUOKINTAPÖYDÄLLE

Laarien päätyseinänä olevat lankut nostetaan pois, kun murskeviljan syöttö aloitetaan. Silloin kun viljan syöttäminen aloitetaan laarin päädystä, ei kaikkia painoja tarvitse ottaa heti pois. Laarien koko suhteessa syöttömäärään on mitoitettava oikein, jotta kulutuspinta pysyisi sopivana. Karttuset lohkovat murskeen laarista talikolla ja lapioivat sen rehunjakovaunuun. Varastosta on ovi suoraan navettaan, joten täyden rehunjakovaunun kanssa ei ole pitkä matka ruokintapöydälle.

Murskevilja jaetaan lehmille käsin – vastapoikineille kuusi kertaa ja loppulypsykaudella oleville neljä kertaa päivässä. Karttusten lehmien ruokalista koostuu murskeviljan lisäksi tuoresäilörehusta, rypsirouheesta sekä kivennäisistä. Kaikille annetaan E-vitamiinia ja herumishuipussa oleville lehmille tarjotaan lisäksi 1-2 kg täysrehua päivässä. Aikaisemmin ruokavaliota monipuolistettiin niin herajauheella kuin melassillakin, mutta viime vuosina ruokintaa on edelleen yksinkertaistettu jättämällä nekin pois. Ruokintaperäisiä sairauksia tai syömättömyys ongelmia lehmillä ei ole liiemmin ollut. Navetassa on tällä hetkellä 23 ay- ja fr- lypsylehmää sekä uudistukseen jäävät hiehot. Karjan tuotostaso on vaihdellut 8000 – 8400 kilon välillä vähän vuosista ja lehmistä riippuen. Kestäviä lehmiäkin Karttusten karjasta löytyy: Vanamo (i. A 38112 D R. Sorina) on lypsänyt jo yli 92 000 kg maitoa, joten pitkän laarin murskeviljaa sekin on elämänsä aikana ehtinyt syödä.

MURSKEVILJAN EDUT JA HAITAT

Murskesäilöviljan etuja Karttusten mielestä ovat edullisuus, maittavuus ja pölyttömyys käsiteltäessä sekä ruokinnan helppous talvisin. Huonoina puolina Karttuset näkevät sen, että murskeviljaan tottuneet lehmät eivät tahdo kesällä siirtyä syömään kuivaa viljaa. ”Murskesäilövilja täytyy kylläkin jakaa käsin, sillä se ei toimi ruokinta-automaateissa”, Timo Karttunen toteaa. Murskeviljan säilöminen lisää työmäärää syksyllä, mutta säästää työtä talvella, kun on valmista mursketta laareissa syötettävänä eikä viljaa tarvitse enää silloin liikutella tai jauhaa. Murskeviljan syöttö on Karttusten mielestä taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto kuin täysrehut. Murskeviljan tukematon tuotantokustannus tilan HILA- laskelmissa on vaihdellut 90 – 115 p/kg, ja siinä on työpalkkakin jo mukana. ”Teollisten täysrehujen käytöllä voitaisiin lehmien tuotostasoa nostaa ja liikevaihtoa suurentaa, mutta verottajan kanssa jaettu tulos voisi olla heikompi”, isäntä laskeskelee. Muutostarpeita ei ainakaan nyt ole, sillä Karttuset ovat murskeviljan käyttöön tyytyväisiä.