Viljasta täysrehua ja kuivuri ympärivuotiseen käyttöön

 

Teksti: Juha Kivinen

Alvajärven kuivuri ensimmäisenä Suomessa rehuntekokimppaan

- Lamput syttyy, kun istuskellaan täällä kuivurilla iltasella. Joku jo kävi sanomassa, että kaikkea ne keksiikin, kun on aikaa. Alvajärven kuivuriyhtymän puheenjohtaja Seppo Kuha kuuntelee tyytyväisenä vintiltä kuuluvaa hurinaa. Siellä koneet sekoittavat viljoista täysrehua ja samalla tehdään myös eräänlaista historiaa.

- Tämä on varmaan ensimmäinen paikka Suomessa, jossa täysrehua tehdään kimpassa isäntävoimin samoilla vehkeillä, Seppo Kuha arvelee. Yhtymän osakkaat alkoivat tammikuussa pystyttää kuivurinsa vintille uusia koneita, joilla täysrehua voitiin ruveta tekemään. Rehua on tuotettu toista kuukautta yli 10 000 kiloa, ja säästöä näyttäisi koituvan.

- Laskelmien mukaan systeemi maksaisi itsensä näillä rehumäärillä puolessatoista vuodessa, jos verrataan vieraalla työntekijällä teetettyyn työhön, yhtymän osakas Heikki Toikkanen kertoo. Toisena vaihtoehtona olisi pyytää tilasekoitusauto käymään. Seppo Kuha kertoo osakkaiden pitäneen kuitenkin parempana hyödyntää yhteisessä varastossa olevia viljoja.

- Kun laitettiin itse nämä vehkeet, niin ei tarvinnut maksaa työstä ja käyttökustannus on ilmeisesti puolet siitä, mitä olisi tilasekoitusauton kilohinta. Isännät ovat vertailleet omien käyttökustannustensa jäävän kuuteen penniin kilolta, ja siinä on myös pääomakulut mukana. Rahtimylläri ottaisi pelkästä työstä kuusitoista penniä kilolta käydessään tekemässä seoksen tilan omasta viljasta.

Rehunteko kotoa kuivurille

Alvajärven kuivuriyhtymä syntyi viisi vuotta sitten Nelos-Pomo-hankkeen kipinästä. Mukaan lähti neljätoista osakasta, jotka rakensivat koulun lähelle komean pytingin. Tällä hetkellä kuivurissa on varastoituna 1 250 kuutiota viljaa. Hallissa on viisikymmentä siiloa. Tilaa on vielä kuudelle siilolle.

- Halli tulee täyteen tänä keväänä. Isännille tuli kiire ostaa loputkin tontit, että saavat kaikki jyvät tänne, kun rehunteko siirtyy kotoa kuivurille, Seppo Kuha kertoo. Yhtymän neljästätoista osakkaasta yhdeksän lähti mukaan rehukimppaan. Karjanhoidosta luopuneet tilat eivät tarvinneet senkaltaista yhteistyötä.

- Nelos-Pomossa haettiin suunnittelurahaa rehuviljan käsittelylaitokselle, mutta nyt tämä vasta rupeaa olemaan nimensä veroinen, Seppo tuumii. Täysrehulla Alvajärven kuivuri saadaan jatkuvaan tehokäyttöön myös muulloin kuin puintiaikana.

- Viljaelevaattorit ovat nyt lisäkäytössä koko vuoden, kun ne tuovat komponentteja sekoittimeen. Muutenhan nämä vehkeet seisoisivat yksitoista kuukautta vuodessa.
Rehunteon siirtämisellä kotoa kuivurille koneelliseen rutiinikäsittelyyn on myös terveydellisiä vaikutuksia.

- Pääsee kaulankyhnytyksestä, kun ei tule pölyä, Heikki Toikkanen huomauttaa. Viljanpölyallergia tahtoo herkästi vaivata viljelijöitä. Varsinkin ohranpölystä on riesaa.

Rehusäästöt palaavat kuitenkin kauppaan

Alvajärven isäntien rehuhankkeessa on samat tavoitteet kuin valtakunnallisessa "Lähiruokaa lehmille" -projektissa. Siinä on laskettu omatekoisen rehun tuottavan yli 250 euron vuosittaiset säästöt lehmää kohden tehdasrehun käyttöön verrattuna.

- Hyvää rehua on ollut. Eivät ole asiakkaat ainakaan vielä moittineet. Ainoat, jotka eivät tykkää, ovat paikalliset kauppiaat, Seppo Kuha nauraa. Hän jatkaa kuitenkin heti perään, että ennen pitkää kaikki hyötyvät isäntien yritteliäisyydestä.

- Se mikä säästetään rehussa, palautuu kyllä maatalouskaupalle. Maajussihan on niin pöhlö, että kun se markan saa, niin se vie sen kauppaan ja ostaa jotain muuta. Eihän me muuta voitaisikaan ostaa kuin rehua, jos kaikki ruokittaisiin ostorehulla. Kuivuriyhtymän osakkaat sijoittivat rehuntekolaitteisiin 50 000 euroa. Kustannuksia laski paljon se, että isännät pystyivät tekemään itse kaikki asennus- ja hitsaustyöt. Vain sähkömiestä jouduttiin käyttämään paikalla oman porukan ulkopuolelta.

Kuivuri tulossa myös kirkonkylälle

Myös muut viljelijät ovat huomanneet, että Alvajärvellä kuljetaan kehityksen eturintamassa. Useampiakin vieraita on tulossa kuivurille tutustumaan täysrehun tekoon. Alvajärveläisten esimerkki on poikimassa samanlaista yhtymää Pihtiputaan kirkonkylälle. Kuivuria on tarkoitus ryhtyä rakentamaan Rupon teollisuusalueelle lumien sulettua.

- Hyvä, että näin on mennyt. Meidän systeemi ei ole ollut ihan susi. Kun viljankäsittely on helpottunut, vilja-alat ovat kasvaneet koko ajan. Alkuperäinen on tuplattu ja kaikki Alvajärven pellot ovat nyt viljelyssä, Seppo Kuha kertoo. Kuivurin tehokäytöllä päästään eroon välillisistä kuluista, kun tavaraa ei tarvitse enää kuljettaa pitkin ja poikin, vaan hommat hoituu omalla
kylällä.

- Jos lehmä sillä lypsää, että se saa kumipyöräkyytiä, niin minä panen nuo rehut kyytiin ja kierrän Alvajärveä vähän aikaa. Pitkiä matkoja ajetaan, ja aina rahdin maksajana on viljelijä, Seppo miettii.

- Olen monta vuotta miettinyt tätä asiaa, hän jatkaa. - Joku vuosi sitten ostettiin tänne viljaa esimerkiksi Hankkijalta, kun oma ei riittänyt. Tiaisen Esko vei viljaa Saarijärveltä Seinäjoelle Suomen Rehun tehtaalle ja toi tullessaan Seinäjoelta viljaa Alvajärvelle. Miksi me ei olisi voitu ostaa viljaa suoraan Saarijärveltä? Miksi pitää olla välisiiloja?